Oltiin tänään Hyvinkäällä kisoissa. Olis voinut jättää menemättäkin. En muista, koska meillä olis mennyt viimeksi näin penkin alle. Kaksi hyllyä ja molemmat radat jätettiin kesken, sitä ei olla aiemmin tehtykään.

En oikein ymmärrä, mikä meni vikaan. Radat oli tosi kivoja ja aikaa oli reilusti. Viimeisimmät treenit meni näpsästi ja ne kepitkin on siis olleet kuosissa. Mutta nyt ei onnistunut kuin hypyt. Ehkä tätä ei kannata sen kummemmin analysoida, vaikkakin soitin terapiapuhelun iki-ihanalle Mintulle, joka aina jaksaa kannustaa. Kiitos siitä!

Voi olla, että Nepalla saattaa olla valeraskausoireita, vaikkei niitä ihan perinteisesti osoitakaan. Voi olla, että ollaan treenattu liikaa. Voi olla, että oli vaan huono päivä. Mene ja tiedä. Motivaatiosta ei ole kiinni, koska Nepa tekee innolla rataa. Kyse on ehkä enemmänkin liiasta innokkuudesta, joka johtaa keskittymisen menetykseen. Meidän pitää varmaan alkaa kiinnittää enemmän huomiota kisarutiineihin, jolloin saataisiin kanavoitua molempien keskittyminen onnistuneeseen suoritukseen.

Nyt siis tilanteen nollaus ja kohti seuraavia treenejä ja kisoja. Josko tuo oli nyt vaan tilastotappio. Tuossa se ihana turjake vieressä kuorsaa ja nauttii olostaan, kun Elsa on muotikuvauksissa kasvattajan luona (= poseeraa joulutervehdys kuvaa varten). Nyt kannustetaan Suomi voittoon!