Auts! sanon mä siis... Meillähän on Nepan kanssa ollut koko ajan noiden kontaktien kanssa säätämistä suuntaan ja toiseen. Johtuen ihan siitä syystä, ettei niihin kiinnitetty tarpeeksi huomiota alun alkaen. Ja se taas johtuu siitä, etten yksinkertaisesti tiennyt olemassa olevista vaihtoehdoista mitään enkä myöskään älynnyt, minkä raastavan projektin niistä sitten myöhemmin saisi kehiteltyä :)

Nythän mä siis olen tutkinut ja kahlannut kaikkea mahdollista materiaalia läpi jo pidemmän aikaa, saanut ahaa-elämyksiä ja heti perään peruutellut peppu edellä puuhun. Olen myös konsultoinut kaikkia. Ja saanut a) pääni sekaisin vaihtoehdoista ja b) päättänyt linjan.

Ihan alkeissa mentiin "juoksukontakteilla" eli mentiin vaan ilman sen kummempia kommervenkkejä. Sitten kun vauhtia tuli (sekä koiraan että ohjaajaan), oli pakko miettiä keinoja hyppäämisen estämiseksi. Tiedän, että ollaan soudettu ja huovattu eikä kontaktien treenaamisessa ole johdonmukaisuutta juuri ollut: on kokeiltu länkiä ja pysäytystä. Ja nyt mun on hittovie tehtävä tähän sohlaamiseen joku stoppi! Ja näillä mennään:

A:lla ja puomilla 2on2off ja sitä treenataan nyt niin pirusti. Piste. Ja jos joku teistä huomaa mun lipsuvan tästä - tukkapöllyä mulle vaan. Lisäksi mahdollisuuksien mukaan käytetään "sudden deathia", koska Nepan pää sen kyllä kestää. Ja pikku-Elsa saa "oikeaa oppia" heti alussa.

(Ja jotta ei mene liian yksinkertaiseksi, mietin silti vielä, josko A:han voisi kuitenkin käyttää juoksua, mutta treenattaisiin länkien sijasta boksilla... Apua!)

Lopuksi kiitos jälleen kerran Anjalle, joka antoi loistavia vinkkejä pysäytyskontaktin harjoitteluun. Sekä osoitti, että Nepan kepit on huippuluokkaa, kunhan ohjaaja älyää olla hiljaa ja hösläämättä.