Sunnuntaiset kisat eivät juuri mieltä ylentäneet: toiselta radalta hylly ja toiselta tulos +11 ja rapiat. Nepa oli taas aivan ylikierroksilla, keskittyminen miinuksen puolella ja ratahenkilöt kiinnosti enemmän kuin tekeminen. Alkaa vähän mietityttämään, teenkö mä kaiken väärin, kun kehityksen suunta on väärä. Välistä masentaa niin maan pirusti, tekisi mieli unohtaa koko agility!

Onneksi moiset ajatukset katoavat, kun näkee treenikavereiden hienoja suorituksia sekä treeneissä että kisoissa. Salli ja Maiju nappasivat toisen luvan sunnuntaina, suuren suuret onnittelut - todella hienoa menoa!

On tässä tehty muutakin kun agiliidattu. Lauantaina olin kuuntelemassa fyssarimme Petran luentoa, kun hän oli ystävällisesti tullut meille tuukkilaisille kertomaan koiran lihashuoltoon liittyvistä asioista. Illalla käytiin katsomassa kasvattajalassa kohta luovutusikäisiä pentusia. Voi ihanuus, että ne on niiiiiiin <3. Sunnuntaina mentiin porukalla uimaan Hyvinkäälle ja kyllä oli kivaa :) Koirauimalan suosio on kyllä nyt huipussaan, sillä seuraavia vapaita aikoja löytyi vasta kolmen viikon päähän.

Tänään treeneissä Nepalla oli taas urku auki -meininki (ei siis hyvä), jostain mun täytyisi ammentaa meille rutiinia rauhoittumiseen, mutta kuitenkin löytää tekemisen meininki. Elsa sen sijaan yllätti jälleen, kun tein lopuksi tirpan kanssa lyhyen radanpätkän: Elsa veti umpikulmasta putkeen että heilahti - ehkä tirpasta onkin aksakoiraksi!

Nyt mä hengittelen pussiin ja yritän saada oman pään kuntoon sunnuntain kisoja varten. Oikein ihanaista viikonjatkoa kaikille!

Muoks* En pääse lisäämään kommenttia, joten Anne:

Kiitti, mä salaa hiljaa toivoin, että sä kommentoisitkin jotain. Sulta saa aina parhaat tsempit, hyvät neuvot ja omat ajatukset edes jonkinlaiseen (tärkeys)järjestykseen. <3