Näin viisaasti sanoi agikouluttajamme Mika ja osui kyllä täysin oikeaan. Lauantaisen kakkosluokkaan nousun jälkeen olo on ollut tietty onnellinen, mutta kuitenkin "tyhjä". Niin paljon tehtiin Nepan kanssa nousun eteen hommia ja sitten kun se tavoite vihdoin saavutettiin, tuli mieleen "Mitäs nyt?".

Meillä on ollut aivan huikean hieno viikko takana. Nimittäin eilen Ruoveden ryhmänäyttelyssä Nelli vihdoin pokkasi sen SERTIN! Ja samalla siis valioitui - ensimmäisenä Hecklersinä kautta aikain. Ihan epätodellinen olo, pitkään ollaan nääs kehiä kierretty, välillä huonommalla ja välillä paremmalla menestyksellä. Fiilis oli aivan mieletön, kun tuomari osoitti kakkospaikkaa ja tajusin, että serti tuli. Mun Nepa <3

Pessimistinä ajattelen, että nyt varmaan tapahtuu jotain huonoa, kun on näin hyvin mennyt. Yritän häätää moiset ajatukset pois ja keskittyä ensi viikonlopun Latvian reissuun. Ja toivon, että flow jatkuu vielä siellä. Nellin kanssa mennään vielä viiteen näyttelyyn Suomessa, koska olen ne jo ilmonnut, mutta muutoin - Nepa kiittää ja kumartaa Suomen näyttelykehiä, tuomareita ja erityisesti kanssakuonoja, jotka antoivat välillä vähän liiankin tiukan vastuksen :)

Minä puolestani kiitän kaikkia näyttelykehissä ja niiden laidoilla olleita. On ollut superilo tutustua ja viettää näyttelypäiviä jännityksineen, onnistumisineen ja pettymyksineen kanssanne! Suurkiitos kannustuksesta ja tuesta - sitä on tarvittu. Erityisesti haluan kuitenkin kiittää Raunia, joka on nähnyt todella paljon vaivaa siinä, että Nelli on ollut hienossa trimmissä kehiä varten. Lukuisia tunteja on trimmihuoneessa vietetty - nauraen ja itkien. Olet Rauni super <3 Ja vikaksi vielä iso kiitos Heidille - ilman sua mulla ei olisi mitään.

Koiraharrastus on antanut minulle aivan hurjasti uusia Ystäviä ja sitä arvostan huikean paljon.

P.S. Ette te kuitenkaan pääse musta kokonaan eroon - Elsa on kasvamassa :)

****************************************************************************************************************************************

Käymme yhdessä ain,
käymme aina rinnakkain.
Vaikka esteitä on,
joskus tiellä kohtalon.
Voimme kaikki ne voittaa,
kun kuljemme vain,
tiemme yhdessä näin rinnakkain.