Lauantain epiksien kisaavien rata on mielestäni varsin haastava. Paljon takaakiertoja, koukeroita, hämäysputkia ja A:lta kepeille. Rataantutustumisessa mietin ekaa kertaa sitten alkeisaikojen, että mahdanko muistaa. Turha huoli onneksi. Ekalla kiepillä selvittiin suht' ok, kepeiltä ja keinulta vitoset plus yliaikaa. Toka kieppi tuotti hyllyn. Meitä kisaavia ei hurjasti ollut - mutta silti saatiin nähdä kaksi cairnia palkintopallilla, kun Luca ja Salla pokkasivat hienosti voiton. Me Nepan kanssa oltiin kolmansia tuloksesta huolimatta (tässä video). Hurjasti onnea Luca ja Salla! Ja tähän väliin myös onnittelut Sohville ja Annelle sekä Ninalle ja Milolle kolmosiin noususta, superhienoa tytöt!

Maanantaina meillä oli Emilian yksäri, jossa treenasin sekä Nepan että Elsan kanssa. Nepan kanssa otettiin ensin suoran pätkää hyppy-rengas-hyppy, jossa tarkoituksena oli, että lähetän koiran eteen. Lelupalkka toimi hienosti, vaikka Nelli yrittikin aluksi kiertää renkaan. Elsan kanssa otettiin sama pätkä, mutta ilman ekaa hyppyä. Tirppa veti hienosti lelupalkalle.

Tokana treenasin Nepan kanssa radan pätkää, jossa piti miettiä tarkoin sekä omaa että koiran linjaa, jotta vauhti pysyy yllä. Kun pääsin itse jyvälle, saatiin ihan kiva meno aikaiseksi. Nepalla riittää kyllä vauhtia, siitä ei homma ole kiinni. Elsan kanssa treenattiin kujakeppejä verkoilla, siis alkeita ja lelupalkalla. Hienosti tykittää, mutta ohjaamisesta ei voi kyllä vielä puhua. Vikaksi vedettiin Nepan kanssa vielä höntsätykitys. Nellillä on niin ihku ylpeys, kun se treenin päätteeksi saa kantaa palkkapallonsa itse autoon.

Tänään oltiin sitten ekoissa seuran treeneissä tälle keväälle. Kouluttaja on uusi tuttavuus, vaikutti varsin pätevältä, joskin hieman mua jännitti. Ja tämä taas näkyi tietty treenin laadussa. Saatiin kyllä Nellin kanssa ihan ok suoritukset tehtyä. Jotenkin en ole vieläkään päässyt ohi vastoinkäymisten aiheuttamasta mieliharmista ja kun kouluttaja sanoi, että valssia pitää treenata vielä tosi paljon, purskahdin kotona ihan itkuun. Miten hitossa mä en tommosta perusohjausta hallitse vielä tänä päivänäkään? Tai niistoa? Tai persjättöä? Eikö Nepa ansaitsisi paremman ohjaajan? Noh, lämmin suihku ja iltapala auttoivat hieman asiaa. Kyyneleet on pyyhitty ja taistelu jatkuu.

Treenaillaan kerran pari viikossa ja yritetään kisamaan toukokuun lopussa parin startin verran.

Sitten kun se ei enää tunnu taistelulta, voi kai odottaa niitä tuloksia. Ilon ja nautinnon kautta.