Tänään vierailimme osteopaatin tykönä. Kerroin Maarelle viimeisimmät kuulumiset liittyen Nellin kuvauksiin ortopedin luona. Maare katsoi analyysin läpi ja totesi, että syytä suureen huoleen ei kuitenkaan ole, vaikka lonkat ovatkin löysät. On kuulemma tyypillistä rodulle. Mene ja tiedä. Oli joka tapauksessa otettu siitä, että olin nähnyt asian eteen vaivaa ja toiminut koirani ehdoilla tulosten selvittyä.

Ensimmäisenä hoitovuorossa piti olla Nellin, mutta koska Neppari vaan mulkoili pöydän alta Maarea epäluuloisesti, pääsi tirppa käsittelyyn ekana. Lievää jumia tai vastaavaa löytyi Elsan oikeasta takajalasta, mikä taasen vaikuttaa vasempaan etuosaan. Koska emme ole kesän aikana juuri agia harrastaneet, johtunee tuo luultavimmin mökin rantsun kivikossa pelehtimisestä.

Nepa saatiin käsittelyyn pienehkön maanittelun jälkeen. Takaosa on edelleen samanlainen kuin ennenkin ja se aiheuttaa vanhaan tapaan kireyttä myös rintarankaan. Mutta Maare kehui (ortopedin tavoin) vallan kovasti Nepparin takajalkojen lihaksia - ovat kuulemma tosi timmit. Ja se taas auttaa niiden lonkkien kanssa.

Summa summarum: Maare totesi koiruuksien olevan varsin hyvässä kunnossa ja antoi kredittiä minulle siitä, että olen tunnollisesti huolehtinut koirien monipuolisesta liikunnasta ja huollosta. Se lämmitti mieltä suuresti. Lisäksi totesi, että Nepa ja Elsa ovat kuin yö ja päivä, sekä luonteeltaan että fyysisiltä ominaisuuksiltaan. Ei varmaan yllätä, että Nelli on se varautunut, epäilevä-Tuomas kanki-Kaikkonen. Elsa on elastinen pusukone-prinsessa (joka yritti vielä lopuksi anastaa Maaren ponnaripompulan).

Iltapuhteiksi harkattiin Elsan kanssa 2on2off-laatikkotreeniä ja Nepan kanssa saksalaista sekä eteen-käskyä. Nepparilla sujui hommat mallikkaasti, Elsa taasen keskittyi enemmän namikäden seuraamiseen kuin itse treeniin. Saatiin sentään pari naksua ja maksua. Näillä mennään.