Nyt on kyllä pakko ääneen ihastella meidän uutta kotia. Mä oon niin supertyytyväinen! Koti on nyt Koti, valoisa ja tilava. Kaikelle on paikkansa ja hommat toimii. Erityisen iloinen (näin koiranäkökulmasta) olen tuosta avaruudesta, joka sallii kotitreenaamisen täysin eri tavalla kuin aiemmin. Lisäksi isoon ja lämpimään varastoon mahtui hienosti trimmipöytä, joten koiruuksien huoltotoimenpiteet suoritetaan jatkossa siellä. Varastossa on myös lattiakaivo, joten kurakelipesulanakin se toimii. Jippii!

Leveimmän hymyn aiheuttaa kuitenkin itse asuinalue, joka on rauhallinen ja tarjoaa todella monipuoliset lenkkimaastot ja -reitit. Se, jos mikä on ihan parhautta! Metsäpolkuja, pururatoja, tavan kävelyteitä ja metsäteitä on ihanaisen lähellä ja paljon - on mistä valita.

Uusia kavereita ollaan bongailtu ja kauempaa haisteltu. Naapurustossa näkyy tassuttelevan ainakin käppänöitä, vesikoiria ja kultsuja, joista yhteen päästiin tutustumaan ihan kuonoetäisyydeltä. Ani on jo 14 vee vanhus ja arvokkuutensa välittyi myös Nepparille, kun oli kerrankin hiljaa. Innolla odotamme uusia tuttavuuksia.

Eilen olin tokavikaa kertaa koulutusohjaajatreeneissä. Tällä kertaa entisen valkkuni opeissa. Oli hieman pelottavaa neuvoa ja koutsata häntä, SM-kisoissakin viilettänyttä. Hyvin kuitenkin meni, kun yhdessä ääneen pohdittiin ja mietittiin. Ensi maanantaina on viimeinen harkkakerta tältä erää. Toinen kurssiviikonloppu on huhtikuun alkupuolella ja sitten suoritetaan taas viisi treenikertaa ennen kuin saan koulutusohjaajakortin taskuun.

Loppuun vielä Nepan terveiset uudesta kodista.