Eilen vietettiin ilta aurinkoisessa Ojangossa. Minit olivat viimeisenä luokkana eli päästiin radalle vasta puoli yhdeksän jälkeen. Oli hyvää harjoitusta kisapaikalla notkumiseen, sillä mietin, mahtaako Elsan vire kadota odottelun myötä. Turha huoli. Heti, kun pääsi radalle, laittoi hippulat vinkumaan.

Rata oli tosi kiva ja juosta sai. 5-putken edusta oli todella pehmeää hiekkaa, mutta onneksi ei tarvinnut itse juosta ihan sinne asti, eikä irtohiekka näemmä Elsaakaan häirinnyt. Tirppa pysyi hienosti molemmissa lähdöissä, siitä taas Elsalle pointsit. Itse muistin vapautuskäskyn molemmilla kerroille. Siitä mulle pointsit.

Ekalla rundilla varmistelin muurin, mikä näkyy töksäyksenä juoksussa. Ja loppusuoralla jäin pahasti jälkeen pituudella, minkä johdosta Elsa meinasi tulla ohi vikan hypyn. Tämä korjaantui hyvin kakkosrundilla. Myös ennen puomia olevan hypyn varmistelin ekalla kiekalla, senkin sain paremmaksi tokalla.

Sen sijaan kontaktit meni persiilleen molemmilla rundeilla mun osalta. Juuri epiksissä pitäisi palauttaa Elsa takaisin, jos ei pysähdy ja odota vapautusta. Mikähän hitsi siinä onkin niin vaikeeta? Vauhdin hurma ja adrenaliini ehkä? Tämä mun nyt täytyy työstää omaan pääkopppaan huolella ja pysyvästi. Onneksi on yhdet epikset buukattu ensi viikolle ja silloin en piru vie tingi noista kontakteista. Lupaan ja vannon. Piste.

Tässä video ekalta rundilta

Tässä video tokalta rundilta

Kelpo menoa kuitenkin molemmilta. Omaa jännitystä olen saanut kuriin hienosti. Plus itse ainakin mielestäni juoksin hyvin ja Elsa luki ohjausta hienosti, irtosikin kivasti (ainakin tuohon 5-putkeen). Lopputulemana siis kaksi nollarataa reilusti alle ihanneajan ja sijoitus kolmas.