Lauantaiaamuna suunnattiin pirteänä kohti Ojankoa ja cairnien agipäivää. Kropat oli fysisoitu perjantain uinnilla. Kouluttajana toimi Ville Liukka, joka oli itselleni livenä uusi tuttavuus, toki olin hänestä ennakkoon kuullut ja lukenut.

Ville kertoi ja näytti ensialkuun meille ohjaajille suunnatun fysiikkatreenin, johon kuului mm. spurtteja, kuopaisujuoksua (ältsin vaikeeta), yhdellä jalalla hyppelyä ja pakarajuoksua. Ehdin tehdä treenin ennen omaa vuoroa aksailun parissa ja täytyy sanoa, että naamassa kirmaili jokunen hikikarpalo suorituksen jälkeen. Kiitos Anne tsemppauksesta!

Ensin vuorossa oli Elsa, jonka kanssa tehtiin aluksi pätkä 5-10. Sitten hinkattiin pätkää 10-15, jossa ohjaajalla oli taas suuria vaikeuksia valssien kanssa. Ville ei antanut armoa. Turha vikistä, vaan keskity ja tee. Jotenkinkutenkin saatiin homma läpi.

Neppari teki puolikkaalla vuorollaan myös tuota 10-15 sekä pujottelun. Samat ongelmat ohjaajan valssin kanssa ja koiruus sujahti putkeen (20) useampaan otteeseen. Mutta lopuksi punnerrettiin työvoitto.

Vimppana mentiin Elsan kanssa pätkä 1-4, joka sujui ennakko-odotuksiani paremmin. Pari vinkkiä Villeltä ja korjaussarja, jonka perään kuulin ehkä maailman ihanimmat sanat Annen suusta. "Tosi hyvä, eleetön ohjaus, näytti ihan kuin tiedät just mitä teet." Päivän piristys! 

Treenien jälkeen tehtiin pieni jäähdyttelylenkki. Sitten suunnattiin Merjan kanssa Sipoonkorpeen vetämään verijäljet seuraavaa päivää varten. Illalla piipahdin kasvattajan luona tarjoamassa prinsessakakkua Elsan kunniaksi.

Sunnuntaiaamuna oltiin kukonlaulun aikaan metsässä. Nelli aloitti jäljestyksen. Alku meni ok, mutta sitten veti ihan ilmavainulla ja hinkusi täysin eri suuntaan kuin missä jälki meni. Merja epäili, mahtoiko siitä olla kulkenut riistaa, sen verran vahva oli Nepan pyrkimys. Sorkka kuitenkin veti lopulta Nellin puoleensa ja siinä sitä aikansa kelli. Hieno tyttö!

Pikku-E oli ekaa kertaa tälläisessä touhussa mukana ja vähän mietitytti, mitä tirppa tekee. Aloitti erittäin rauhallisesti nuuhkimalla tarkasti lähdön. Sitten Elsa jäljesti varsin hienosti jälkeä pitkin varmoin ottein sorkalle. Olin kyllä tosi iloinen tirpan edesottamuksista. Kiitos Merjalle jälleen kerran kaikesta!

Iltapäivällä pyörähdeltiin tanssitreeneissä. Kyseessä oli tokavika treenikerta ennen kisoja, joten pientä painetta havaitsin. Jouduttiin muuttamaan koreografiaa hieman, koska Nepparilta pääsee tietyissä muuveissa haukku ja se ei ole tanssissa suotavaa. Treenattiin open valvovan silmän alla ongelmakohtia ja lopuksi tehtiin koko koreografia pariin kertaan. Ei nyt hirveesti vakuuttanut parkettiliitelymme, onneksi on harkka-aikaa jäljellä neljä viikkoa.

Myös Elsa oli mukana danssailemassa. Tirpan kanssa treenailtiin peruuttamista. Päästiin jo jyvälle. Taidan ottaakin Elsan tästedes aina mukaan, sen verta innoissaan pikkuinen oli. Ties vaikka vaivihkaa edistyttäisiin.

Tämä viikko on ihan hirveetä menoa. Huomenna treenit ryhmäläisille ja tarkoituksena on ottaa Neppari mukaan, josko ehtisin ennen treenejä harkkailla tanssikuvioita. Keskiviikon vietän työmatkalla ja torstaina on omat treenit. Perjantaina suunnataan jälleen polskimaan, lauantaina yritän ehtiä mätsäriin treenailemaan Elsan kanssa ja sunnuntaina on oman seuran agiepikset, missä päivä sujahtaa talkoillessa ja kisaillessa molempien karvanoppien kanssa.

Huh.