Eilen meitä oli aksatreeneissä kouluttamassa uusi tuttavuus, Timo Rannikko. Hallille oli rakennettu Agirodun Open Class -rata hieman varioituna, kun ei tila ihan koko rataan riittänyt.

Tehtiin Elsan kanssa rata kahdessa osassa, kun jätettiin kepit väliin. Alun jyrkkä käännös pituudelta putkeen venyi aluksi todella pitkäksi, mutta Timon ohjeilla saatiin korjattua jämäkäksi. Elsalla oli taas vaikeuksia pysyä housuissaan lähdössä ja varastikin varmaan kuusi kertaa. Siitä saatiin kotiläksyä. Tirppa pysyy kyllä lähdössä, kun kävelen eteenpäin, mutta hermot pettää yleensä siinä kohtaa, kun pysähdyn ja käännyn. Liekö takapalkka taas paikallaan.

Sitten radan toisessa osassa ongelmaksi muodostuivat kontaktit. Emilia tästä jo viime viikolla mainitsi ja nyt Timo painotti samaa. Elsa vapautuu mun liikkeestä, ei käskystä ja se pitää nyt todella ottaa vakavasti harjoituksen alle. "Hyvät kontaktit pilaa kahdessa viikossa, korjaaminen vie ainakin kaksi kuukautta", sanoi Timo ja sai mulle kylmän hien otsalle.

Suututtaa oma lipsuminen, mistä niiiiin moni on varoitellutkin, eikä vähiten oma koutsini Minttu. Ja harmittaakin tietty, koska kontaktit oli alkujaan niin hyvät. Toisaalta vauhtiahan meille on tullut hurjasti lisää alkuajoista. Huomionarvoista oli, että jos jään liiaksi jälkeen Elsasta puomilla, niin tirppa tykittää eteenpäin pysähtymättä lainkaan. Eli tarvitsee todella mun tukea vielä.

Mutta eipä mitä, mehän treenataan. Kepit meillä on nyt jäähyllä pari viikkoa eli keskitytään kontakteihin. Timo on meitä kouluttamassa pari seuraavaakin harkkakertaa, joten imetään kaikki neuvot ja vinkit itseemme sienen lailla.

Muutoin meno treeneissä oli sujuvaa (hah!) ja plussaa tirpan vauhdista puomille ja A:lle menosta. Timo oli rauhallinen, mutta jämäkkä kouluttaja, jolla oli varsin osuvat analyysit meidän menosta.

Treenien päätteeksi tein Nepparin kanssa ulkona meidän kotiläksyjä eli seuraamista sivulla ilman haukkua, kun itse otan laukka-askeleita sekä seuraamista mun edessä, kun peruutan. Jälkimmäinen tuottaa Nepsukalle vaikeuksia, koska siinä ei periaatteessa tartte tehdä mitään ja sekös terrieriä kismittää. Jos en ole tarkkana, tarjoaa volttia ja pyörähdystä sarjatulella. Nyt meni kuitenkin mallikkaasti molemmat harjoitteet (ja ilman sitä haukkua), hyvä Nepa!

Lopuksi lähdettiin koko ryhmärämä metsään jäähdyttelylenkille. Oli pientä koiraa siellä, isoa täällä ja Elsa taas pisti parastaan muiden leikittämisessä. Uskomatonta, miten sillä riittää virtaa aina vaan, helteestä ja treeneistä huolimatta. Jos Elsan kanssa aletaan koiratanssia ihan "vakavissaan" harrastamaan niin sen kisabiisi on ainakin selvillä - Musta Barbaari Salil eka, salil vika :D