Olipahan intensiivinen ja huikea viikonloppu! Hollantilainen Esther Niemeijer oli kouluttamassa maajoukkuetta lauantaina Lohjalla. Sunnuntaina oppiin pääsivät myös tälläiset taviksetkin.

Lauantaina olin kuunteluoppilaana. Päivä oli todella mielenkiintoinen ja eka plussa oli ehdottomasti se, että tapasin livenä ihmisiä, joiden kanssa olen ollut tekemisissä sähköisesti ja joista olen lukenut. Kiva nähdä ihmiset nimien takana. 

Esther kävi läpi koirakoiden ohjelmia yksitellen. Oli hienoa päästä seuraamaan läheltä todella taitavia ohjaajia koirineen. Meidän oma ope Salla oli myös paikalla Limen ja Greipin kanssa. Yksi Estherin vahvuuksista oli taiteellinen puoli ja usein varsin yksinkertaisilla jutuilla hän sai lisättyä ohjelmiin sujuvuutta. Maajoukkueen kanssa Estherin ei juuri tarvinnutkaan neuvoa liikkeiden teknistä suorittamista vaan pääpaino oli tosiaan taiteellisen vaikutelman parantamisessa.

Sunnuntaina päästiin Nellin kanssa oppiin. Päivä oli tiivis, rankka ja todella antoisa. Esther oli suunnitellut päivän niin, ettei pitkiä taukoja tullut vaan harjoitteita tehtiin lyhyiden teoriaosuuksien jälkeen kahdessa ryhmässä. Aluksi olin hieman skeptinen, miten Neppari selviää muiden kanssa, mutta vähäistä rähinöintiä lukuunottamatta harkkasi keskittyneesti.

Esther oli hienosti ottanut huomioon kaikkien toiveet ja kävi läpi huikean määrän asiaa: motivointi, vire, opettaminen eri tyylivaihtoehtoineen, musiikin valinta, koreografian suunnittelu, treenaaminen, kisatilanteet, jännitys... koko hoito siis.

Kontakti ja keskittyminen
"Pyri aina vapaaehtoiseen kontaktiin", sanoi Esther. Kontakti on mielestäni yksi meidän vahvuuksista ja sille saatiin todiste ekasta harjoituksesta, jossa koiran piti ottaa katsekontakti ennen kuin sai palkan. Namilla tämä siis toimi hienosti. Vaan annapa olla, kun otin pallon esiin. Eipä terrieri enää vilkaisutkaan edes alta kulmain mun suuntaan, kun pidin palloa kädessä sivulla. Tätä on siis hyvä treenailla. "Kärsivällisyyttä", sanoi Esther ja totesi samaan hengenvetoon, että pallo näyttäisi olevan niin vahva/mieluisa palkka, että sitä kannattaa käyttää vain harvoin ja valituissa tilanteissa (esim. kisasuorituksen päätteeksi tai uuden/vaikean tempun palkkana).

Motivaatio/vire
Harkkasessio jatkui treenillä, jossa piti tehdä joku liike, jonka sujuvuuteen tai johonkin muuhun ongelmaan toivoi Estheriltä apua. Me otettiin pujottelu, jonka ongelmana siis Nellin kuumuminen. Vinkiksi saatiin, että liikettä tulee treenata hitaasti ja rauhallisesti ja kehumisen tulee olla rauhallista ja matalalla äänellä. Palkkaus aina namilla.

Motivaatiota nostavia leikkejä:

• "rabbit" eli lelun jahtaus
• "sheikkaus" eli herätellään koiraa
• toisen koiran taktiikka
• pentuhepuli-mielentilan hyödyntäminen
• vetoleikit
• hyppyleikit

Jotta koiran motivaatio pysyy yllä koko esityksen ajan, rakenna koreografia koiran mielestä hauskojen temppujen väliin. Myös lelun piilotusta vaatteisiin voi käyttää, jotta koiran huomio on itsessä.

Liikkeiden opettaminen
Kun opettaa uutta liikettä/temppua, tulee harkkasessiot pitää lyhyinä, max 5 minuuttia. Palkkanameja kannattaa vaihdella, jotta koira kokee aina "yllätyksen" ja motivaatio pysyy yllä. Palkkalelun tulee olla käytössä vain treenatessa eli se ei saa olla koiran ulottuvilla muutoin.

Uusi liike tulisi aina palastella osiin, jotta pääsee palkkaamaan koiraa usein eli saadaan usein onnistumisia. Palkka voi olla muutakin kuin nami tai lelu (esim. jahtileikki, uinti, jne). Mitä vaikeampi liike/temppu, sitä mahtavampi palkka. Palkan pitää tulla max 5 sekunnin kuluessa, muutoin koira ei osaa enää yhdistää palkkaa tekemäänsä asiaan. Tanssiesityksen yhteydessä Esther kehotti käyttämään ääntä kehumiseen, jotta koira saa sitä kautta palkkaa esiintymisestään. Ja kisasuorituksen päätteeksi super-erikois-mahti-palkka.

Esther korosti sitä, minkä olen itsekin jo kantapään kautta oppinut. Jos et voi olla sataprosenttisesti läsnä, älä treenaa. Jokaisen treenihetken tulisi alkaa ja loppua hauskanpidolla eli tarkkaile, ettet esimerkiksi laita onnistuneen treenin päätteeksi koiraa suoraan autoon vaan teet sen kanssa jotain hauskaa ensin. Älä koskaan palkkaa turhasta, "elämässä mikään ei ole ilmaista".

Uusia liikkeitä voi opettaa esimerkiksi sheippaamalla (tehokas) tai houkuttelulla (tyhjällä kädellä). Jälkimmäisessä vähennä käden osuutta  / vaihda käden paikkaa asteittain.

Kolmas harjoitus oli uuden liikkeen opettelu. Päätin kysyä neuvoa ryömimisen opettamiseen, sillä sitä joskus oltiin temppulistalle mietitty. Esther suositteli käyttämään jotain apuvälinettä aluksi (esim. pujottelukeppiä), koska meikän elastisuus jalan ojennuksessa ei vakuuttanut. Joka tapauksessa tehtiin liikettä muutaman kerran niin, että Esther naksutti ja mä palkkasin. Nepa taisi hieman päästä jyvälle, sillä myöhemmin kokeilin tätä ihan houkuttelemalla ja se piru vie otti pari ryömintaelettä eteenpäin. Jes.

Innovatiivisuus
Free shaping session on hyvä keino keksiä uusia liikkeitä. Anna koiran miettiä ja klikkaa siitä, mitä se tarjoaa ja mistä pidät (tätä ei luonnollisestikaan saa yhdistää treenisessioon). Toinen hyvä tapa on poimia liikkeitä koiran päivittäisistä jutuista/rutiineista. Molemmissa tapauksissa täytyy olla hereillä naksun ja palkan kanssa.

Opeta koiralle ruumiinosat (kuono, tassu, takatassu, häntä, jne), tämän avulla saa aikaan hienoja temppuja. Myös pk-liikkeistä saa hyviä ideoita (esimerkiksi nouto). Opeta koira tekemään liikkeet muualla kuin edessäsi, jolloin temppu ei ole ihan samanlainen kuin yleensä muilla. Yhdistele liikkeitä enemmin kuin että teet kolme kertaa yhden liikkeen ja siihen perään kolme kertaa seuraavaa. Muista myös opettaa koira tekemään liikkeet molempiin suuntiin (esimerkiksi pyörähdys).

Yhtenä harjoituksena tehtiin sama liike kolmella eri tavalla. Ajattelin ensin tehdä pujottelun, mutta koska Neppari kuumui kiitettävästi, päädyin kierähtämiseen eli "volttiin". Tämä olikin loistovalinta, sillä läpi päivän Esther korosti, ettei mitään liikettä tulisi ottaa mukaan koreografiaan ennenkuin koira osaa sen 100% varmuudella (olit itse sijoittuneena miten vaan). Voltinhan Nelli tekee aina mun edessä ja se sujuikin. Sitten kokeilin volttia niin, että itse istuin ja Nepa oli makuulla mun jalkojen välissä. Annoin käskyn ja Nepa kierähti mun vasemman jalan ali. Jes. Kolmas jäi idean asteelle, kun sitä ei ole lainkaan harkattu. Neppari seuraa jalkojen välissä, käy makuulle ja kierähtää siitä oikealle samalla kun nostan jalkaa. Tämä treenilistalle.

Musiikin valinta
Musiikin valintaan ja koreografian suunnitteluun liittyvän teoriaosuuden jälkeen treenailtiin ilman koiria. Tässä joutui heittäytymään, sen minkä kehtasi ja pystyi. Onneksi porukka oli leppoisaa, huumorintajuista ja kannustavaa, joten vähän itsekin siis uskaltauduin vieraassa seurassa hömpöttelemään. Estherin pääpointti oli, että musiikin tulee ehdottomasti sopia sekä koiralle että ohjaajalle ja sitä tulee tulkita. Musiikki ilman sanoja on hieman "turvallisempi" valinta, koska tällöin ei tarvitse ottaa sanoja huomioon koreografiassa. Tunnetut teemalaulut vaativat yleensä juuri teeman mukaisen koreografian, niihin ei kannata yrittää väsätä muuta.

Kehäkäytös
Kehäolemus on myös tärkeä asia. Kehään saapuminen ja sieltä poistuminen tulisi aina ympätä osaksi koreografiaa ja niitä tulisi myös harjoitella. Tuomareiden tervehtiminen unohtuu usein, esimerkiksi jännityksestä johtuen. Hyvä on myös valmistautua mahdollisiin pulmatilanteisiin (musiikki ei kuulu, väärä musiikki, toinen koira kehässä).  Kehään ei myöskään kannata mennä, jos koira on väärässä mielentilassa ja lämmittelyssä voit tähän vielä positiivisesti vaikuttaa. Ei kannata kiirehtiä vaan ottaa oma aikansa, jotta on varmasti valmis.

Tätä treenattiin sitten oman koiran kanssa. Aplodit, kehään koira hallinnassa, tuomarien tervehtiminen. Sitten Esther ilmoitti, että multa oli muka pudonnut kenkä kehään tullessa, miten toimin. En mitenkään, totesin, sillä kengän puuttuminen ei haittaa esitystä. Alkuasentoon ja merkki DJ:lle. Hyvin meni. Sitten pari liikettä ja loppuasento. Koiran kehuminen ja poistuminen, johon tein niiauksen. Ja se ei kyllä sovi meidän koreografiaan eli se mun pitää miettiä kuntoon seuraavia kisoja ajatellen.

Stressi
Oman teoriaosuutensa sai myös hermostuneisuus, stressaaminen ja jännittäminen. Estherin ensimmäinen neuvo (ellei jopa käsky) oli, että jos on itse stressaantunut, ei saa mennä koiran luo siinä tilassa vaan koiran tulee antaa levätä kisapaikalla ilman, että hösellät vieressä. Negatiiviset ajatukset pois, älä katso muiden esityksiä ennen omaasi. Ajattele, kuinka superhieno koira sulla on. Hengitä syvään ja rentoudu.

Koreografia
Viimeisenä harjoituksena tehtiin ryhmäkoreografia ja esitettiin se. Aikaa suunnitteluun ja treenaamiseen oli 20 minuuttia. Meidän ryhmässä oli viisi koiraa ja musiikkina rauhallinen ja hieman mahtipointinen kappale (tai siis osa siitä, kesto noin minuutin). Mä olin aivan äimän käkenä, miten hieno esitys me saatiin aikaiseksi. Siinä oli maassa makaamista, pyörimistä, pujottelua ja seuraamista. Kaikki meni nappiin (pl. Nepparin parit haukahdukset). Ihan mahtava fiilis!

Haukkuminen
Lopussa käytiin läpi se meidän (kuten monen muunkin) dilemma eli haukkuminen. Tähän Estherillä oli muutama vinkki. Käytä palkkaamiseen vain nameja, lelu kun tuppaa kiihdyttämään koiraa. Pidä omat eleet ja äänensävy rauhallisena. Älä ota koreografiaan liikkeitä, joissa haukku pääsee. Viimeisin keino on aksailustakin tuttu "äkkikuolema" eli kun treeneissä tai kisoissa kuuluu haukahdus, homma loppuu siihen. Katsotaan, miten Nepparin kanssa edetään asian suhteen. Nythän ollaan muokattu esitystä niin, että ne pahimmat äänenavausliikkeet on jätetty pois.

Pitkästä päivästä huolimatta Nelli siis jaksoi tosi hienosti ja selvittiin kunnialla muiden koirakoiden joukossa harjoitteista. Päivä oli siis varsin hyvää siedätystreeniä Nepalle.

Jottei oltais menty ihan tanssiessa koko viikonloppu, kävin sekä lauantaina että sunnuntaina Anjan luona ottamassa privaattitreeniä pujottelussa Elsan kanssa. Tirppa oli innoissaan, kun pääsi cockereiden sekaan ensin leikkimään.

Treenissä käytettiin verkkojen sijaan ohjureita ja alun parin oikaisuyrityksen jälkeen Elsa hokasi, mistä kana pissii. Laitettiin targetti ilman namia pujottelun päähän ja kun tirppa oli tehnyt pujottelun oikein, palkkasin ensin targetille ja sitten rauhalliseen äänensävyyn kehuen vielä kauempana pujottelusta. Lelua ei otettu mukaan palkkaukseen. Pujottelutreenit jatkuu lyhyinä ja useana sessiona, aina kun Anjalle sopii. Seuraava kerta on buukattu tiistaille.

Lauantaina käytiin keppiharkkojen päätteeksi koko revohka Lemmenlaaksossa iltalenkillä. Ihana paikka! Koiruudet tykkäsivät kovin. Nähtiin hevonenkin. Mur :)