Elsan keppiharkat tiistaina saivat ekaksi miettimään, mitä hittoa teen väärin. Tirppa oli kuin ei olisi keppejä koskaan nähnytkään. Sitten otin pari konsultaatiota, jolloin järki palasi päähän. Kepit (siis epäsäännöllisellä määrällä verkkoja) sujuivat hallissa aivan superhienosti ja oltiin jo maaliviivoilla. Kunnes siirryttiin ulos. Ja siksi ollaan palattu taaksepäin - joskus enemmän, joskun vähemmän. Olen rypenyt fiiliksissä, että toiset olisivat tässä ajassa jo opettaneet koiransa pujottelemaan takaperinkin. Mutta hei, mulla on cairnterrieri! Pitää olla ylpeä, että ollaan päästy jo tänne asti. Ja muistaa, että eihän meillä ole kiire mihinkään. Sekä se, että koiruuden kanssa ei yleensä jatketa siitä, mihin viimeksi jäätiin.

Eilen oltiin omatoimitreeneissä parin kouluttajakollegan kanssa. Virittelin viisi verkkoa harkka-aitauksen pujotteluun ja (myönnetään) kauhunsekaisin tuntein hain Elsan paikalle. Tirppa pujotteli hienosti fokus eteenpäin useita kertoja mä ohjaten molemmilta puolilta. Siis tä? Mun kehumiset ja ilonkiljahdukset aiheuttivat varmasti häiriötä jo treenikentän naapureille ja treenikamut vilkuilivat epäilevästi aitauksen suuntaan. Tehtiin myös pujottelua yhdistettynä putkesta tuloon sekä vaikeampaa kulmaa A:lta tullessa. Vau.

Jäitä hattuun mulle siis. Anna Elsalle aikaa. Lauantaina mennään Anjan tykö privaattioppiin. Kyllä me opitaan.

Itse treeneissä tehtiin hyppäriä, johon otettiin loppuun puomi mukaan. Oli kimurantteja kuvioita ja useita valssin paikkoja. Arvaatte varmaan, että ne oli mulle taas haastavia. Tuppasin olemaan myöhässä jokaisessa. Ja vähän hidashan mä olen Elsaan verrattuna. Elsa teki hyvällä draivilla ja on tosi hienoa huomata, että tirppa tosiaan on kuuliainen ohjattava. Eli kun saan vielä oman kroppani toimimaan, tulee meillä olemaan superhauskaa ja vauhdikasta menoa.

Neppari pääsi lopuksi tykittämään radan kertaalleen. Taisi aavistaa, että lyhyt sessio on luvassa, sillä teki pyytämättä parit lisäputket. Erityisplussaa Neppikselle innosta ja hienoista kepeistä.

Treenien päätteeksi käytiin kimppalenksulla. Just ennen lähtöä Elsa sai ilohepulit, kun Maiju oli tullut paikalle. Nilllä on joku oma juttu, josta mä (ja muut) olen ulkona. Maiju toi kaksikolle Santulta ja Sallilta ylimääräiseksi jääneitä leluja, jotka otettiin suurella ilolla vastaan. Santtu oli kuulemma ehkä vähän protestoinut, että niille tytsyillekö mun leluja lahjoitetaan, mutta lupasin muistaa Santtua makkaralla kiitokseksi uhrauksesta.

 elsalelu.jpg

 

nepalelu.jpg

Viikonloppu mennään tanssin parissa. Lauantaina pääsen seuraamaan maajoukkueen harjoituksia hollantilaisen Esther Neimeierin johdolla ja sunnuntaina sitten ihan oppiin asti Nepparin kanssa. Tarttuiskohan sieltä sitä valssiakin matkaan?