Ollaan käyty Nepan kanssa lokakuun alusta alkaen hyppytekniikkatreeneissä (kiitos Minttu). Meillä on vakivuoro joka toinen torstai ja ryhmässä on meidän lisäksi kolme muuta koirakkoa, kaikki minejä. Itselläni ei ollut mitään käsitystä, miten (ja vähän myös että miksi) hyppytekniikkaa treenataan, mutta pikkuhiljaa asia alkaa aueta. Ja Nepa on ymmärtänyt treenien jujun hyvin ja tietää, mitä tehdä.

Nellin tekniikassa on parantamisen varaa, vaikka se ei yleensä rimoja pudottele. Nepa osaa paremmin arvioida etäisyyttä kuin korkeutta, huomasi kouluttajamme. Ja tämän voin jopa itsekin nyt todeta, kun olen asiaan huomiota kiinnittänyt.

Me tehdään aina kolme eri harjoitusta ja on jännä huomata, että pelkkiä hyppyjä tehdessä sitä oikeasti katsoo koiran teknistä suorittamista eri tavalla kuin normiradalla. Esimerkkinä mainittakoon, etten koskaan ole noteerannut, että suorassa hyppyjen sarjassa Nepa menee usein oikeaa reunaa, ei keskeltä. Tämä on todennäköisesti fysiikasta johtuvaa ja siksipä onkin hyvä, että fyssari on varattuna. Ja lisätreenejä.

Taas kolahti Agi.fi postiluukusta. Ehdin lukea vain suosikkipalstani Pers Jätön, jolla on yleensä nasevaa sanottavaa. Tämänkertainen juttu käsitteli lajin kilpailuhenkisyyttä ja -tahtoa.

Näin ykkösluokassa kisaavana voin ilokseni todeta, että olen kohdannut vain ja ainoastaan kannustavia treeni- ja kisakavereita, joiden kanssa jännitetään yhdessä sekä vaihdetaan treeni- ja ratavinkkejä. Siksi onkin kurja kuulla, että huipputasolla ei vättämättä samaa fiilistä enää koeta. Lajin tulisi mielestäni olla hauskaa tiimityötä koiran ja ohjaajan välillä, ei veret suussa puurtamista ja ainaista voitontahtoa (paitsi itsensä voittamisen). Myös treeni- ja kisatauot tekevät hyvää, välillä pitää päästä tekemään ja ajattelemaan jotain ihan muuta.

Huipputasollahan emme koskaan Nepan kanssa tule kisaamaankaan ja muutenkin omat tavoitteemme ovat varsin maltilliset - joskin realistiset. Kakkosluokkaan nousu riittää meille ja sitten vaan jatketaan hauskanpitoa ilman minkäänlaisia paineita. Jos sieltä joskus vielä ylemmäksi päästään, on se todellakin vain bonusta!

Lopuksi purnausta. Vaikka olenkin syksyn ystävä, saisi jo tuo ainainen vesisade loppua. Kaikki meidän vakkaripolut on ihan mutamössöä - yäk, en tykkää! T. Nepa