Tiistain treenit sujuivat vauhdikkaasti ja taas opittiin (tai ainakin yritettiin) uutta. Tykkään kovasti kouluttajastamme Maiju Korhosesta. Hän on sopivalla tavalla vaativa eikä tyydy puolinaisiin suorituksiin. Lisäksi Maiju on kannustava sekä tsemppaava ja joka treenin jälkeen on kaikin puolin hyvä fiilis, vaikkei ehkä harkat menneetkään niinku Strömssössä.

Alkuun fiilattiin kohtaa 1-4. Ensin tein sen perusohjauksella kakkoselta, jonka perään vedolla kolmoselle ja siitä putkeen. Elsaa tuntui kovasti vetävän A ja sain tehdä töitä, että putki löytyi. Sitten kokeiltiin 2-3 väliin japanilaista eli valssi yhdistettynä persjättöön. Se toimi, kun uskalsin valssata ajoissa. Muutama kerta otettiin kepit putki vauhdittajana. Pari stiplua tuli, mutta Elsa korjasi taas seuraavalla yrittämällä.

Sitten pätkä 6-9. Aluksi ajattelin olla hyppyjen 7-8 alapuolella, mutta ei oikein toiminut, koska en ehtinyt sitä harkkaamaamme saksalaista tehdä tuohon 8-hypylle. Vaihdettiin ohjaus niin, että valssasin 7-8 väliin. Hienot A:t teki tirppa ja Maiju muistutti (muiden kouluttajien tapaan), että mun pitää olla tarkkana ja jämpti vapautuksen kanssa.

Pätkä 10-15 vaati myös hiomista. Ekaksi tein valssin keinun päähän ja siitä pyörityksellä ja vedolla 13-hypylle. Hieman epävarma ja aikaavievä ohjaus, joten kokeiltiin japanilaista. Sujui jouhevammin ja tirppa kirmasi nätisti putkeen ja sieltä vauhdilla puomille. Ehdittiin vielä testata pätkää 15-18, joka sujui yllättävän hyvin: valssi 16-hypylle, niisto 17-hypylle ja siitä suora linja putkeen.

Mahtikivat treenit ja onnistumisia tuli sopivassa suhteessa toistoihin. Neppari oli kannustamassa, tosin auton puolella. Treenien jälkeen suunnattiin kotikulmille loppulenkille.

Neppiksen kanssa meillä toivon mukaan alkaa "pienehkö" projekti joulukuun alussa. Projekti, joka olisi pitänyt aloittaa jo monta vuotta sitten, mutta syystä tai toisesta en ole saanut asiaa eteenpäin.

Nellihän on tunnetusti remmirähjä ja haukkuherkkä. Lisäksi sillä on joku kauhea trauma rappukäytäviin liittyen, mikä on kurjaa, koska luottohoitajamme (vanhempani) asuvat kerrostalossa. Vapaana metsässä juokseminen vaatii aina ekstra-silmäparin, jotta huomataan muut koirakot ennen Nelliä. Karkailuun ei Nepalla ole taipumusta, mutta jos vieraita koiria on näkyvissä, katoaa äly ja korvat. Tuttujen koirien seurassa homma toimii. Lisäksi Nelli ei voi sietää rullalautailijoita, -luistelijoita eikä hiihtäjiä. Ovikello merkitsee maailmanloppua.

Tähän asiaan saadaan nyt vihdoin siis apua Laumalan Salli Suorsalta. Ensin on luvassa neuvolakäynti ja sitten suunnitellaan jatko. Hoo on onneksi lupautunut sitoutumaan projektiin myös, jotta saataisiin homma maaliin asti. Aikaa se vie ja vaatii johdonmukaisuutta ja kärsivällisyyttä, mutta uskon, että lopussa kiitos seisoo. Toki olen yrittänyt omilla konsteillani saada asioita paremmaksi ja osittain onnistunutkin tuon remmirähjäämisen sekä rullalautailijoiden osalta. Sitruunapanta on myös auttanut haukkumiseen. Mutta tuo rappukäytäväsyndrooma on se suurin yksittäinen asia, johon en ole keksinyt mitään ratkaisua.

Kaikesta ylläolevasta huolimatta olemme kuitenkin saaneet elellä kivaa arkea. Nelli on ihan paras harrastuskaveri, motivoitunut ja nopea oppimaan. Ja Nellin halu tehdä mun kanssa hommia ottaa ihan sydämestä <3 Lisäksi Neppari on ollut Elsan tuki ja turva sekä leikkikamu alusta alkaen ja kaksikko on erottamaton. Elsan lungi luonne on onneksi estänyt Elsaa ottamasta mallia Neppiksen pahoista tavoista.

Katsotaan, mitä tuleman pitää. Askel oikeaan suuntaan on nyt otettu.