Kyllä noi koiruudet osaa aina vaan yllättää - oli asia melkeistä mikä tahansa. Olen aina palkannut Nepaa nameilla, koska "ei palkkaudu lelulla". Ja Elsa taasen on ollut hyvin innostunut leluista, joten luulin sen myös palkkautuvan niillä. Väärin meni!

Huomasin jo ennen joulua olevissa treeneissä, että Nelli on ihan hulluna piikkipalloon, jota onkin pidetty treenileluna laatikossa. Nepa jättää namitkin väliin, kunhan vaan pallo lentää. Ja Elsa taasen on päässyt niin vahvasti namien makuun, että kun lelua sille tarjoaa, niin katsoo ilmeellä "Mikä toi on?! Tänne herkkuja heti!". Tunne koirasi... huoh :)

Eilen Elsa oli Ullan hyppytekniikkatreeneissä. Ihan jo nauratti ajatus siitä, että tirppa pitää saada istumaan nätisti ponnarin eteen ja rauhoittumaan ennen hyppyä. Vaan mitä teki Elsa. Vaikka hieman häsläystä olikin havaittavissa, pääsääntöisesti keskittyi hyvin ja tekniikka oli varsin oikeaa. Eli treenit onnistuivat hienosti. Puhumattakaan aivan mahtivista putkista, joita tirppa vetelee yksi toisensa perään, vaikeammastakin sisäänmenosta. Hyvä Elsa ja hyvä me!

Täytynee ruveta vähän videoimaan noita treenejä silloin tällöin, niin pystyisi vähän analysoimaan itsekin. Mutta kun se kamera aina unohtuu...

Emilialle varailin jo kevään yksäreitä ja jännityksellä odotamme, mahtuuko Elsa mukaan alkeiskurssille.