Kiitos kaikille ihanille mahtavasta tuesta ja lohtusanoista Elsan tiimoilta. Vaikka olenkin asian johdosta hieman itkua vääntänyt, tästä jatketaan rinta rottingilla kohti uusia tuulia. Muutama on kysynyt, miksi koiran kuvasit, oliko sillä jotain näkyviä ongelmia. Ei ollut, ei sitten yhtään mitään näkyvää. Syy kuvaukseen oli huoli koiran hyvinvoinnista, sillä agility on tunnetusti todella vaativa ja rankka laji koiralle. Koska olimme suht' nopsasti nousseet kakkosiin ja odotettavissa oli intensiivisempää treeniä, halusin olla varma, että Elsan fysiikka on lajin vaatimassa kunnossa. Rehellisesti ja karrikoidusti sanoen menin hakemaan puhdasta luustolausuntoa ilman huolenhäivää.

Olen pohtinut jo Nellin luustokuvauksesta asti, kuinka moni agilitya enemmän tai vähemmän tosissaan harrastava on koiransa kuvannut. Varsinkin niissä roduissa, joissa mikään kuvaus ei ole jalostuksen kannalta pakollinen. Kuinka moni on joutunut lajista luopumaan asettaen koiran terveyden etusijalle? Olisi huippua, jos tästä asiasta keskusteltaisiin enemmän ja kokemuksia jaettaisiin, jotta harrastajat ymmärtäisivät asian merkittävyyden. Kisaava koira on huippu-urheilija. Koirasta on pidettävä huolta säännöllisillä hieronta- / fysioterapeutti- / osteopaattikäynneillä ja tekniikan on oltava kunnossa, jotta loukkaantumisriski minimoidaan. Ja kaiken pohjana on koiran fyysinen soveltuvuus lajiin. Tässä hyvä kirjoitus aiheeseen liittyen.

Mikäli janoat lisätietoa (löysistä) lonkista, suosittelen lämpimästi lukemaan Juha Kallion kirjoituksen Pennhip. PennHip tuli minulle tutuksi Nellin luustokuvauksen jälkimainingeissa. Kirjoituksen avulla saa jonkinlaisen käsityksen, mihin lonkkaluokitus perustuu ja miten lonkkien löysyys todetaan. Lonkkaluokitus A-E ei siis kerro koko totuutta. Myös kuvausasennolla on suuri merkitys, varsinkin pienten koirien kuvauksissa. Lonkkien löysyys näkyy parhaiten kuvattuna Pennhip-menetelmällä, mutta normaaleiden lonkkakuvausten yhteydessä (tai jos muuten vie koiran tutkittavaksi ja se rauhoitetaan) voi pyytää eläinlääkäriä kokeilemaan onko lonkat löysät vai tiiviit. Luotettavimman arvion pystyy tekemään ortopediaan perehtynyt eläinlääkäri, osviittaa saa tietenkin myös yleiseläinlääkäriltä. Henkilökohtainen mielipiteeni on, että jos koiran kuvauttaa, tulisi kuvaus ja analysointi tehdä luustoon erikoistuneella asiantuntijalla eli ortopediaan (tuki- ja liikuntaelinsairauksiin) erikoistuneella / perehtyneellä eläinlääkärillä. Tämäkään ei aina tarkoita yksimielistä lopputulosta, mutta todennäköisyys mahdollisimman oikeaan diagnoosiin heti alkuun on suurempi kuin yleiseläinlääkärillä.

Elsan kanssa yritetään siis jatkossa valloittaa tanssiparketit. Mikki Hiiri merihädässä sopii meille hyvin :)