Aamulenkillä törmättiin kahteen naapuruston koiruuteen. Toinen on meidän lenkkikamu, josta Nepa ei ollut lainkaan kiinnostunut. Toinen koiruus taasen yleensä aiheuttaa kunnon rähinät, mutta tällä kertaa Neppis oli hiljaa. Taas näin sivusilmällä, että haki kontaktia muhun heti, kun tuon koiran näki. Sain pidettyä koko lenkin pulinat poissa.

Töistä tullessa koitti taas se hirvein hetki. Pysyin lujana. Vaatteet vaihtoon ja lenkille. Nelli lähti tyylilleen uskollisena raamit kaulassa ja päästi kunnon haukut pihassa, mutta hiljeni sitten. Itse lenkki sujui hyvin, eikä törmätty muihin koiriin. Kaukaa nähtiin pari karvakuonoa, eivät aiheuttaneet Nellin mielestä toimenpiteitä. Pari ääneenajattelua multa taas lipsahti. Ekaksi sanoin Nellille "ei", kun se yritti yhtäkkiä tempaista toiselle puolelle katua. Toinen äännähdys "tytöt pois edestä" kohdistui molempiin, kun takaa tuli yllättäen pyörä.

Hoo on pärjännyt hyvin ja osaa ärähdellä/murahdella vakuuttavasti. Myös mun murahduksilla on ollut tehoa. Varsinkin Elsan mielestä, joka luimistellen poistuu aina paikalta. Onneksi olen saanut Nellinkin vakuutettua, että mamma on tosissaan. Ruokailut sujuu ohjeiden mukaan: ensin kehut ja ruoka Nellille, sitten sama tirpalle. Ruuan päätteeksi laitan Dentastixit kuppeihin. Pienet kehut ja päähän taputukset saan antaa myös ennen jokaista lenkkiä. Vähän jeesaa tätä huonoa omatuntoa :)

Iltalenkki on vielä tekemättä. Siitä huomisessa rapparissa.