Ekat terkut katselmuksesta Espoosta, jossa kennel Heckler'siä edustivat hienosti Elsa, Madde ja Allu. Tytöt olivat upeasti luokkansa 2. ja 3. saaden kp:t. Allu oli komeasti luokkansa toinen kp:n kera. Ja kasvattajaluokassa Heckler's kapusi pallille nro 2 ja kp:kin tuli. Eli varsin huippusuoritus oli :)

Tokat terkut Pöytyän keinoluolastolta! Wautsi, mikä keikka :) Mukana oli yhdeksän cairnia ja kaikilla oli oma suhtautumisensa kettuun.

Ihan ensiksi luolaston omistaja Anne kertoi toiminnasta ja näytti omalla koirallaan, kuinka koiran tulisi luolastossa toimia. Ekana cairnina starttasi Mintun Paavo, joka on siis kerran aiemmin vieraillut keinoluolastossa. Paavo oli tehtävien tasalla: kuumui kuin hellankoukku ja pääsi luolastoon kettujahtiin. Mahtavaa oli seurata Paavon menoa.

Tokana oli vuorossa Nelli. Alku meni äimistellessä ja haistellessa. Sitten kettu päätti ottaa ritolat pesästä ihmisten ilmoille ja tällöin Nepakin kiinnostui toden teolla. Välillä Nelli jahtasi kettua ja välillä kettu Nepaa :) Mutta kun kettu laitettiin takaisin pesään, pääsi Nepa jyvälle ja aloitti kunnon haukun. Vähänkö olen ylpeä!

Kolmatena oli vuorossa Merjan Vertti, joka ei ketusta innostunut, vaikka kettu tuli ihan kuonokarvoille härnäämään. Neljäntenä vuorossa oli Nellin tytär Taika, jota hieman jänskätti, mutta kiinnostui kyllä ketusta ja vähän sitä jahtasikin. Ja pari haukkuakin taisi päästä.

Sitten irti pääsi Taco, joka oli edellisen (ja ainoan) kerran vieraillut luolastolla ollessaan puolivuotias. Heti, kun Taco näki ketun, alkoi jahti ja haukku. Eli huippuhyvä suoritus! Ja nopea.

Vuoro siirtyi Inkulle, joka ei hirveästi ketusta välittänyt. Otus kiinnosti kyllä, mutta ei niin paljon, että olisi viitsinyt jahtiin ruveta. Sitten tuli Väiski, joka otti heti reippaan jahdin päälle, mutta homma ei sitten edennytkään.

Lopuksi vuorossa oli meidän pikku-Elsa, joka yllätti mut täysin. Aluksi oli häntä koipien välissä, mutta nopeasti alkoi kiinnostumaan ketusta, täräkkänä seurasi sitä ja haukkukin irtosi. Tirpasta olin siis erityisen ylpeä! Vaikkakin jokaisella haukulla se liikkui ketusta poispäin...

Luolasto oli todella antoisa ja miellyttävä kokemus. Aiomme mennä uudelleen, toivottavasti useammankin kerran. Luolasto vaatii koirilta totuttelua, eikä parista ekasta kerrasta voi sanoa, tuleeko koirasta jotain vai ei, kertoi Anne.

Kiitos kaikille mukana olleille - erityisesti Satulle ja Annelle!

P.S. Luolastossa oli kuvauskielto, joten siksi ei ole kuvia tarjolla. Ainoastaan ihan omaan käyttöön sai kuvata, eikä niissäkään saanut kettua kuvata. Mutta tässä kuitenkin toimintaa kotiinpaluun jälkeen.