Viime viikko nautittiin Pyhätunturin upeista maisemista seuranamme äitini sekä ystäväni Maiju kahden suomenlapinkoiransa kanssa. Ilmat olivat pääsääntöisesti yllättävän kivat, toki sadettakin saatiin ja kylmää tuulta.

Retkeilimme joka päivä, aloittaen pisimmästä lenkistä. Koirat nauttivat täysillä. Ekana päivänä tehtiin koko päivän Rykimäkurun reissu, jonka yhteydessä vierailtiin Kuukkelin majalla sekä Ametistikaivoksen porteilla. Tokana päivänä retkeiltiin Lintutornille, Tiaislaavulle ja Porolaavulle. Tällä reissulla tavattiin joutsenpariskunta. Kolmantena päivänä oli vuorossa Isokuru ja Karhunjuomalampi, neljäntenä Soutaja-tunturin valloitus. Viidentenä päivänä valloitimme naapurin Ukko-Luoston ja vikana retkipäivänä kävimme ihastelemassa Aittakurua. (Elsa joutui viikon aikana säännöllisesti pesuun, sillä tirpan heikkous oli poronpapanat, joissa piti kieriskellä aina kun silmä vältti.) Mökilläkin koiruudet ehtivät peuhata, uida ja kyttäillä myyriä. Alla kuvasatoa.

Lomaviikko oli todella antoisa ja ihana - vastapainoksi reippailulle syötiin ja nukuttiin hyvin. Nyt on hyvä palata töihin, jotta voi odottaa loman viimeistä viikkoa syyskuussa.

Eilen jatkettiin erätunnelmaa kotioloissa, sillä katsastettiin meille uusi metsä tässä lähitienoolla. Lievä eksyminen tapahtui ja sen myötä lenkkikin piteni, mutta onneksi puhelimen karttasovellus toimi.

Tänään olin treenailemassa hallilla. Elsan kanssa tehtiin ensin yksittäisiä liikkeitä (takaakierto, kiertäminen, peruutus ja pujottelu) sekä treenailtiin kehään menoa.

Neppiksen kanssa harkkailtiin rauhallisena pysymistä ja hiljaaoloa sekä siinä sivussa uutta harkkakoreota. Välistä tuppaa Neppari vielä kiihtymään ja haukkuakin irtoamaan, mutta loppua kohden parani. Päästään testaamaan esiintymistä nollakoirana ensi viikonlopun kisoissa.

Elsan toka setti piti sisällään koko koreografian musan tahtiin, pätkittynä kolmeen osaan. Alku oli melkoista sähläystä, mutta sitten tirppa malttoi rauhoittua sen verran, että käskyt menivät perille. Katsotaan, kuinka meille debyyttikisoissa käy.

Sydän hakkaa vieläkin, kun ajattelen treenien jälkeisen lenkin tapahtumia. Olin lähipellolla menossa metsään ja Elsa kirmaili vapaana. Ennen metsää on pieni pätkä hiekkatietä ja tirppa meni edeltä jo kohti metsän reunaa. Sitten huomasin kyyn rullalla keskellä tietä mun ja Elsan välissä. Elsa oli jo tulossa takaisin, huusin paniikissa "paikka, paikka". Ensin tirppa pysähtyi ja otin hihnassa kulkevaa Nelliä kainaloon, jotta pääsen käärmeen ohi. Mutta sitten Elsa päättikin tulla mun luo ja juoksi suoraan kyyn yli. Irvistin ja kiljaisin. Onneksi kyy ei ollut halukas puremaan, sillä tirppa pääsi vahingoittumana mun luo. Huh, liikaa draamaa juuri loman päätteksi!