Comeback

Paljon on tapahtunut sitten syyskuun. Joskus elämä asettaa eteen todella yllättäviä ja suuria haasteita ja mahdollisuuksia. On luonnollisesti itsestä kiinni, tarttuuko niihin. Näin kävi nyt mulle.

Lyhyestä virsi kaunis. Muutin joulukuun alussa Osloon ja aloitin niinsanotusti uuden elämän. Ainoa tuttu asia oli työ. Ja Elsa. Jo ennen muuttopäätöstä Norjaan tiesin, että joudun joka tapauksessa muuttamaan Suomessa pitkäksi ajaksi kerrostaloon ja tästä syystä laumamme tulisi hajoamaan. Olen tehnyt Nellin kanssa valtavasti töitä karsiakseni sen tietyiltä osin huonoa käytöstä, mutta en tavoitteissani valitettavasti puoliksikaan onnistunut. Siksi jouduin tekemään elämäni vaikeimman, sydäntäriipaisevimman ja tunnetasolla suoraan sanottuna paskimman päätöksen, jonka vuoksi on vuodatettu lukematon määrä kyyneleitä. Jouduin luopumaan Nellistä. Se sattui kovasti. Avaamatta asiaa tunnesyistä sen enempää, kiitän koko sydämeni pohjasta tässä asiassa minua tukeneita ja tsempanneita - tunnistatte kyllä itsenne. Ilman teitä en todellakaan olisi tästä selvinnyt. Ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin: Nelli sai parhaimman mahdollisen uuden kodin ja omistajan, joka ymmärtää Nepparia outouksineen rakkaudella ja kärsivällisyydellä. Saan uudelta tutkaparilta säännöllisesti kuvia ja kuulumisia - on ihanaa nähdä, että Neppiksellä on kaikki niin hienosti.

_____________________________________________________________________________________

Elsa jatkaa tanssiharrastusta ja -kisaamista Norjassa. Kiitos koutsimme Sallan, joka opasti meidät norjalaisen Jessican jäljille. Jessica harrastaa aktiivisesti mm. koiratanssia (HTM) ja on kisannut Norjan maajoukkueessa. Hänellä on rutkasti sekä tanssi- että koulutuskokemusta ja meidän onneksi Jessica lupautui meitä "koutsaamaan", joten eteen ja ylös ohoi! Eka kisa on huhtikuun alussa ja siellä esitämme Suomen-debyyttiesityksemme eli Mikki Hiiri merihädässä -tanssin. Jessica katsoi esityksemme sillä silmällä, että mahtaako suomea ymmärtämätön hoksata teeman/jujun ja saimme onneksi vihreää valoa. Ennen kisoja pitää vielä hioa esitystä roimasti, mutta tanssi-into on onneksi löytänyt takaisin meille.

Olen löytänyt Elsalle hyvän trimmaajan Oslosta, kiitokset kennel Kadellya pyörittävälle Veslemøylle. Kaikki elämänmuutokset vaikuttivat Elsan turkkiin varsin mehevästi ja tirppa on aika laikukasta sorttia oleva cairn. Mutta trimmaaja-Kari vastaanottaa meidät nyt neljän viikon välein, jotta saadaan turkki takaisin kuntoon kesään mennessä. Tarkoitus olisi nimittäin käydä muutamassa näyttelyssä kesän ja syksyn aikana, täällä kun kerran ollaan.

Ammattitaitoinen fyssarikin saatiin metsästettyä Jessican avulla Oslosta. Ensimmäinen käsittely on helmikuun puolivälissä, katsotaan, missä kunnossa Elsukainen on. Toimitin Renatelle valmiiksi Elsan hoitohistorian, niin on helpompi aloittaa.

Hyvinkään koirauimalaa ja vakkari-uimakamuja Minttua tehotrioineen on toisinaan kovakin ikävä - terkut vaan Tuoville & kumppaneille (ja suurkiitos uimalelusta, perille tuli). Oslossa on yksi koirauimala, mutta mulla on vielä vaiheessa uimakamujen hankinta. Sarjakortti on nääs tuplasti kalliimpi kuin Suomessa, joten pulikointiseuraa todella tarvitaan.

Vasta nyt Elsa on alkanut kotiutua kunnolla. Ihan aluksi oli lievää ruokahaluttomuutta ja apaattisuutta, kaveria ja tuttuja naamoja on tietysti ollut ikävä. Siksi onkin huippua, että naapurillamme on 7-vuotias yorkkiuros, jonka kanssa Elsa tulee erinomaisesti toimeen. Mumu on siis virallisesti Elsan eka ystävä Oslossa.

Aluksi tirppaa jännitti (ymmärrettävästi) myös kaikki suurkaupungin äänet liikenteineen päivineen, mutta on nyt alkanut pikkuhiljaa tottua. Meidän lähellä on paljon puistoja ja joka paikkaan pääsee kätevästi ratikalla. Oslossa koirat saavat matkustaa kaikissa julkisissa ilmaiseksi, joten Mälsis alkaa olla kokenut julkisen liikenteen käyttäjä. Elsa on myös ollut mun mukana töissä useasti ja on tosi mahtava (=helppo) työkamu. Työpäivän kohokohta on kotimatka: kävellään aina keskustasta joen vartta pitkin kotiin - ei voi valittaa.